Kun kärsimys on enää voimakkaimpana tunteena elämässäni läsnä, ja toiveena nukahtaminen pois elävien maailmasta...niin mitä voin tehdä? Kysyn itseltäni alati olenko elänyt niin kuin halusin, olenko tehnyt itselleni merkityksellisiä asioita, ketä varten olen elänyt?Vastaan, että kyllä olen, ja sen vuoksi olen valmis kuolemaan rauhallisin mielin sairauteeni.

 Ihmiset eivät ota aikaa itselleen ja valittavat mitättömistä asioista. Ihmiset kantavat kaunaa ja kilpailevat pahantahtoisesti keskenään. Jotkut ihmiset, jotka ovat erityisen pahoja, yrittävät muiden kustannuksella hankkia itselleen paremman mielen , he himoitsevat valtaa ja näkevät maailaman vain itsekkäästi. Heitä tulee karttaa! Onneksi sen elämässäni opin, ja ymmärsin tarpeeksi ajoissa lähteä pois oravanpyörästä, pois niiden ihmisten luota, jotka minua olisivat voineet satuttaa.

Älkää koskaan aliarvioiko muiden ihmisten pahuutta! Minä vältin ne pikku-Hitlerit, jotka eivät ole vieläkään tiedostaneet pahuutta, jolle he ovat antaneet periksi. Nyt voin lähteä rauhallisin mielin.Pahuus ei päässyt koskettamaan elämääni.Pidin sen loitolla. Muista sinäkin!

Maailmassa on yks niin kamala tauti ja se on syöpä.Syöpäkasvain muodostaa omat, sairaat kuvionsa ja ottaa terveen kehon haltuun. Sitten voidaan se poistaa ja/ tai häiritä sen kasvua erilaisin menetelmin.Maailman pitkäikäisin kansa elää Japanissa ja he syövät paljon kasviksia ja hedelmiä, heillä on paljon vähemmän syöpää ja hiuksetkin pysyy pidempään päässä.Miksei terveyspolitiikka Suomessakaan painota tarpeeksi oikeiden elämäntapojen merkitystä syövän ehkäisyssä, ja tue ihmisiä siihen? Pelkistä säästösyistäkin se olisi kannattavaa ja moni ihminen säästyisi turhilta kärsimyksiltä! Joka paikassa saa lukea lääketieteellisistä julkaisuista kuinka ravitsemuksella ei loppujen lopuksi ole juurikaan merkitystä syövän synnyssä.Miksi sitten terveellisemmin syövät japanilaiset  sairastavat vähemmän syöpää?Miksi ollaan niin ehdottomia molempiin suuntiin? Ravitsemuksella ei juuri ole syövän hoidossa v'äliä vain lääkehoito OIKEASTI voi auttaa. Miksi sitten syntyy näitä hiiva- ja virtsatietulehduksiakin? Eikös sillon lääkärikin juuri kehota syömään vähemmän sokeria? Mikäli syömme useiden vuosien ajan valkoista sokeria ja vehnäjauhoja, niin eikö voi silloin olettaa, että jossain vaiheessa iskee elimistöön tulehdustila, mikä rappeuttaa sitä sisältäpäin ja näin luodaan otollisemmat olosuhteet kroonisten tautien kehittymiselle? Meillä elimistöä ylihappamoitetaan ja sen vuoksi elimistön oma haponsäätely joutuu tekemään valtavasti töitä ja näin myös elimistö kuluu?.Miksi teoriat happo-emästaspainosta osana syövän syntymekanismia kiistetään ja väitetään näitä paremman ravitsemuksen puolestapuhujia" puoskareiksi" ja "rahastajiksi".Mitä on tämä syöpiin sairastumisten eroavaisuus japanilaisten ja suomalaisten välillä, jos ei se koululääketieteen mukaan juurikaan ole yhteydessä ravitsemukseen? Mihin muuhun se korreloi?Geeniperimällä se ei täysin selity, koska länsimaiset elämntavat omaksuneet japanilaiset saavatmyös meidän sairautemme ? Vihastuttaa tämä joko/tai asenne!!!

Kaukana lienet jo nyt

Odotan turhaan sua

Niin paljon olen itkenyt

Enää koskaan et suutele mua

 

Tuoksusi huoneissa, minussa

En missään ääntäsi  kuulla voi

Muistot sinusta minussa

Yksin  pelottaa tuleva aamunkoi

 

 

 

 

Minun kesälomani päättyi aika ikävissä tunnelmissa, kun sain tietää lähiomaiseni äkillisestä sairastumisesta.ASennoituminen siihen, että joutuu niin pian luopumaan rakkaastaan, surettaa.Mitä suren ja miten asennoidun? Suren tietenkin hänen puolestaan, että hänen elämänsä ei saanuut jatkua pidempään,  ja sairauden aiheuttamaa tuskaa, mitä hän joutuu kokemaan.Suren sitä, että en enää pian voi nauraa ja itkeä hänen kanssaan.Tulen kaipaamaan monia rakkaita asioita, joita hän on minulle elämääni tuonut.Nautin kuitenkin nyt näistä hetkistä, elämän herkkyydestä, mitä saan hänen kanssaan viettää.En halua surra sitä, mitä vielä ei ole vaan nauttia siitä mitä on ja antaa hänelle näin toivoa ja rakkautta. Toivon, että hänen sielunsa pääsee aikanaan lepäämään ja hän saa rauhan. Runo hänelle:

Taivas itkee vasten puita

Sieluni matkalle lähti

En enää pelkää synkkiä kuita

Pimeyteen ilmestyi tähti

 

Soudan valoon, lähemmäs rantaa

Ohi kärsimysnäytelmä  on

Uskon nyt voi Sieluain kantaa

Sävel suurin, sammumaton

 

 

 

 

 

 

 YÖ SAAVUTTI AIROT

KÄÄNSI VASTAVIRTAAN

VENE LIPUI  VÄÄRÄÄN RANTAAN

METSÄSTÄ KATSOIVAT SUDEN SILMÄT SOUTAJAA