Kun kärsimys on enää voimakkaimpana tunteena elämässäni läsnä, ja toiveena nukahtaminen pois elävien maailmasta...niin mitä voin tehdä? Kysyn itseltäni alati olenko elänyt niin kuin halusin, olenko tehnyt itselleni merkityksellisiä asioita, ketä varten olen elänyt?Vastaan, että kyllä olen, ja sen vuoksi olen valmis kuolemaan rauhallisin mielin sairauteeni.

 Ihmiset eivät ota aikaa itselleen ja valittavat mitättömistä asioista. Ihmiset kantavat kaunaa ja kilpailevat pahantahtoisesti keskenään. Jotkut ihmiset, jotka ovat erityisen pahoja, yrittävät muiden kustannuksella hankkia itselleen paremman mielen , he himoitsevat valtaa ja näkevät maailaman vain itsekkäästi. Heitä tulee karttaa! Onneksi sen elämässäni opin, ja ymmärsin tarpeeksi ajoissa lähteä pois oravanpyörästä, pois niiden ihmisten luota, jotka minua olisivat voineet satuttaa.

Älkää koskaan aliarvioiko muiden ihmisten pahuutta! Minä vältin ne pikku-Hitlerit, jotka eivät ole vieläkään tiedostaneet pahuutta, jolle he ovat antaneet periksi. Nyt voin lähteä rauhallisin mielin.Pahuus ei päässyt koskettamaan elämääni.Pidin sen loitolla. Muista sinäkin!