Rauhoitan itseni.Hengitän selkeästi ja täsmällisesti.Juon vettä tasaisin väliajoin pieniä kulauksia.Lepään paikallani ja ajattelen kesäisen lämpimiä ajatuksia.Ei ole kovin todennäköistä,että kuolisin nyt tähän, mutta hyväksyn, että niin voisi käydä.Olen kätellyt kuolemaa ja ystävystynyt sen kanssa. Olen antanut sen  tulla osaksi elämääni, joten nyt en sitä enää pelkää.Elämä on monen sattuman summa ja jo se, että olen olemassa ja kykenen kirjoittamaan on sellaisenaan ihme.Sinä jossakin, joka luet tätä ja koet samoin, kuuntele itseäsi ja ole itsellesi rehellinen.Vain sitä kautta kykenet hyväksymään elämän luonteen ja opit olemaan pelkäämättä.

Minä rakastan elämää.On niin paljon kauneutta ja ihmismielen  ylittävää mystisyyttä!Haluan nauttia  elämän tarjoamista juhlahetkistä: taiteesta, luonnosta,viisaiden (  filosofisesti) ihmisten seurasta. Tylsistyminen  ja arkitoimintojen suorittaminen vailla tarkoitusta tiettyjen puitteden sisällä on tavallaan elämän aliarvostamista.

" Puissa kimaltaa kuuvalossa taas jäätyneitä marttyyrien kyyneliä.Miksi he olivat tänäkin yönä niin itsekkäitä?"